KIRKKOHERRAN VAALIN HISTORIALLINEN MUUTOS

MIKÄ DIAKONAATIN VIRKA?

Kirkkoherranvaalin vaalitapaa on yritetty muuttaa kotikirkolliseen tapaan sitkeästi erilaisin aloittein kymmenien vuosien ajan - ja turhaan. Nyt se sitten tapahtui: kirkolliskokous äänesti historiallisesti - yli sata vastaan yksi - uudenlaisen kirkkoherranvaalitavan mahdolliseksi - ja saman tien kahdella eri mallilla. Muutos vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän.

Ensinnäkin vanha, koko kirkkokansan suora kirkkoherranvaali jää olemaan, ellei seurakunta toisin halua. Tähän vaalitapaan tulee pari muutosta: Nykyisin käytössä olevasta neljännestä vaalisijasta luovutaan. Vaalin valitusoikeudet sijoittuvat jatkossa kaikki vaalin jälkeiseen aikaan, mikä lyhentänee nykyisin minimissäänkin melkein vuoden kestäviä vaaliprosesseja. Riskikin on: koko vaali voi mennä uusiksi, jos valitus todetaan oikeudessa aiheelliseksi.

Toinen vaalitapa on välillinen eli edustajien suoroittama vaali - eli perinteinen virkamiesvaali. Kirkkoherran valitsevat siinä kirkkovaltuuston ja seurakuntayhtymissä seurakuntaneuvoston jäsenet. Varsinkin välillisessä vaalissa on mahdollista normaalilla tavalla hyödyntää psykologisia testejä ja ravioida monipuolisesti muun muassa hakijoiden hallinnollista ja muuta ammattiosaamista.

Ehdotuksen seurakunnassa välilliseen kirkkoherran vaalitapaan siirtymisestä tekee seurakuntaneuvosto. Vaalitavan muutosta haetaan päätöksen jälkeen tuomiokapitulilta. Kapitulilla ei käytännössä ole syytä olla lupaa myöntämättä kuin perustelluissa erityistilanteissa: esimerkiksi silloin, kun vaalitavan muutosta haetaan kahdesta entisestä seurakunnasta koostuvalla alueella, jossa olaan vaalitavasta erimielisiä.

Molemmissa vaalitavoissa kapituli antaa hakijoista lausuntonsa.

Suorassa vaalissa hakijoiden määrä rajoittuu kolmeen, välillisessä vaalissa ei rajoitu.

-
Kehittämisen varaa jäi erityisesti suoraan kirkkoherranvaaliin:
-Samaan aikaan useamman viran hakukielto olisi syytä poistaa.
-Hankalasti peräkkäisiin tasaveroisiin sunnuntaikirkkoihin sijoittuva vaalisaarnanäyte on kirkkolaissa aikansa elänyt pykälä.
Näytekäytäntöä ja kirkkoherrakandidaattien seurakunnalle esittelemistä olisi syytä ajanmukaistaa. Siihen ei välttämättä tarvita mitään erillispykälää lakiin.

Usko seurakuntien vastuunottoon on kirkolliskokouksessa ollut korkea.
Elikkä seurakunta saa aikanaan edelleen semmoisen johtajan kuin oikeasti tilaa,
ja vieläpä ihan itse valitsemallaan tavalla.

KIRKKOHERRANVAALI VIHDOIN UUSIKSI?

Nyt se voisi olla mahdollista, kirkkoherran vaalin muutos, nimittäin. Muistan nuorena pappina istuneeni junassa kollegan kanssa. Ajankuluksemme suunnittelimme maailmanparannusta ja kohteeksemme osui: kirkkoherranvaali, mitenkän kirkasotsaiset teologinuoret muuten.

Muistelen olleeni muun muassa sitä mieltä, että työyhteisön tulisi päästä pomonsa valintaan vaikuttamaan. Vallanjako-opit eivät olleet oikein käytännössä vielä minulle kirkastuneet. Varmaan suunnittelimme myös varsinaiset koko kansan stand up- esittelykierrokset hakijakandidaateille... koulutukset, psykologiset testit ja vaiheikkaan demokraattiset vaalit kuin presidentille ikään. Yhden asian tiesimme varmasti: muutoksen oli tultava, että saataisiin kohtuuvaivalla kunnollisia kirkkoherroja.

Tähän tyyliin lienevät aikain saatossa kirkkkoherrojen valinnasta ajatelleet muutkin seurakuntien pomojen kanssa tekemisiin joutuneet ihmiset. Nimittäin ehdotuksia huippuhankalien kirkkoherranvaalien muuttamiseksi on kirkossa vuosikymmenten mittaan sadellut paljon,osa aina kirkolliskokoukseen asti. Näihin asti turhaa on ollut vaivansa...

Mutta nyt.. istuva kirkolliskokous on kohtuulähellä muutoksen eteenpäin pukkaamista. Ehdotetaan järjestelmää, jossa seurakunnat voisivat valita itse joko suoran tai välillisen (kirkkoneuvoston suorittaman) vaalitavan johtajansa valinnassa.

MALLI 1:
Entinen suora kansanvaali =kaikkien seurakuntalaisten vaali hiukan yksinkertaistussa muodossa. Monia valituksia poikinut "mustan hevosen" 4. vaalisijakäytäntö jäisi pois. Tuomiokapituli asettaisi ehdolle kolme mielestään parasta ehdokasta, joista kansa sitten äänestäisi.

MALLI 2:
Välillinen vaali, kestoltaan edellistä lyhyempi vaali, kirkollisesti vaatimattomat 5-8 kuukautta kestävä. Kapituli antaisi vain lausunnot kaikkien hakijoiden kelpuudesta ja sopivuudesta, kaikkia kelpavia ja sopivia voisi äänestää. Vaali ei sitoisi hakijaa enää vain yhteen kirkkoherranviranhakuun kerrallaan. Henkilöhaastattelut ja johtajuustestaaminen seurakunnassa olisi mahdollista sen mukaan, mitä neuvosto haluaa ennen päätöstään tehdä.

Nyt kirkolliskokouksessa on miettittävänä se, kumpi malli edellisistä olisi ensisijainen, kumpaa taas seurakunnan pitäisi erikseen anoa?

:) Miten olisi, jos seurakunta saisikin anoa suoraan jotakuta tiettyä kirkkoherraa?
- ehkä ei. Oman seurakunnan kappalaiset olisivat jäävejä kumminkin, varsinkin perheelliset ja laulutaitoiset :) ja miehet :)

Menneisyyden nuoret teologit, kirkkoherranvaaleja parantamassa olleet junamatkustajat eivät ole saaneet alun käsittämättömätöntä innostustaan edes kymmenien vuosien saatossa lakkaamaan, sillä molemmat toimimme nyt tahoillamme kirkkoherroina. Kannattaa katsoa, mitä suunnittelee - edes pilanpäiten. Sen kaiken voi edestänsä löytää.