MIKÄ DIAKONAATIN VIRKA?

Kirkossa on puuhattu viime vuosisadalta saakka eli 1970-luvulta naiskannastaan tunnetun piispa Rimpiläisen diakonaattikomitean ajoista alkaen VIRKAUUDISTUSTA, jossa nuoriso- ja diakoniatyöntekijät sekä sittemmin kanttorit ja muut hengellisen työn tekijät voitaisiin ottaa ja vihkiä kirkon hengelliseen virkaan vastaavalla tavalla kuin papitkin.

Aikaa ja ehkä tupakkiakin on kulunut näitä pohdittaessa. Nuorisotyöntekijöiden odotus lienee ollut pisin, sillä heitä ei nykykäytännöillä virkoihin vihitä, diakoneja paikoin kyllä. Diakonian virkavihkimykset ovat eri hiippakunnissa erilaisia. Siellä missä virkaan vihitään pian oppilaitoksesta valmistumisen jälkeen, 1/3 on ollut menossa heti seurakunnan diakoniatyön virkaan, muut muualle töihin.

Vuosisadan diakonaattiuudistuksen käsitteleminen eteni 11.11.2011 nelivuotisen istuntokautensa päättäneessä kirkolliskokouksessa kelpovaiheeseen.
Piispainkokouksen ja perustevaliokunnan teologisia pohjia rakennelleet lausunnot tuotiin viimeisellä istuntoviikolla omaan kotoisaan lakivaliokuntaani. lausunnoista tuumasimme ensin, että eihän näistä taida nyt valmista tulla. Kuitenkin keräsimme itsemme ja mietintöjen kultajyvät tiivistykseksi. Tässä ovat nyt koottuna asiat, jotka vielä pitää selvittää,että tämä hanke olisi lain kirjoittamista vaille valmis:

1.
Pappisviran lisäksi kirkkoon määritellään hengellisen palvelun virka,
jota nimitetään tässä vaiheessa diakonaatiksi.

Kysymys on itsenäisestä hengellisestä virasta, ei kirkon erityisen pappisviran (sanan ja sakramenttien jakamisen virka) osasta tai säikeestä.

Virkaan liittyy tulevaisuudessa piispallinen kaitsenta ja joka tuo asianosaisille mukanaan erityistä koulutusta, oikeuksia ja merkkejä. Tällaisiksi piispainkokous on linjannut mm. ehtoollisenjako-oikeuden, sanajumalanpalveluksen toimittamisoikeuden (esimerkiksi nuortenmessussa), stolan käyttöoikeuden jne.

Uudistuksen myötä olisi varmistettava hiippakunnissa riittävä resurssointi esim. ko. ammattiryhmien ordinaatiokoulutukseen ja vihittyjen rekisterin ylläpitoon.

2.
Vihkimys tullee kelpoisuusehdoksi kirkon hengellisen työn virkaan, mikäli tähän liittyvät seikat saadaan työoikeuden näkökulmasta ratkaistua.

Jos vihkimys tulee kelpoisuusehdoksi työsuhteisiin, virasta eroaminen tai erottaminen merkitsee myös eroa ko. työsuhteesta.

3.
Virkaan voidaan sisällyttää (useita nykyisiä ja/tai tulevia) kirkon ammatillisia työntekijäryhmiä, jotka tekevät työtä palvelun, kasvatuksen ja liturgisissa tehtävissä.
Käytännössä sen, ketkä mitkä ammattiryhmät vihittäviksi tulevat, ratkaisee koulutus.
Virkaan tarvittavan (minimi)koulutuksen määrittelee piispainkokous.


DIAKONAATIN VIRALLE on siis jatkossa- mieluusti tulevan kirkolliskokouskauden alkupuolella - syytä valita täsmällinen nimitys.
Piispainkokouksen ehdottama ”diakonian virka” -nimitys esiintyy kirkkolaissa merkityksessä: diakonissan ja diakonin virat. Samaa käsitettä ei ole asiallista käyttää asetuksissa eikä käytännössäkään kahdessa eri merkityksessä.

Hengellisen viran sisällä toimivat ammattiryhmien on tarkoitus säilyttää oman ammattinsa erityisluonne ja tehtävät. Tämä seikka on järkevää ottaa huomioon nimityksestä päätettäessä.
Diakonaatista on mahdollista säätää kirkkojörjestyksessä, jolloin se voisi astua voimaan suoraan kirkolliskokouksen omalla päätöksellä.

Käytäntöön siirtymiseen tarvitaan siirtymäaika, jona aikana ko. tehtäviä jo tekeville määritellään ko. viran oikeudet.

-
Että tällaiseen vaiheeseen tämä jäi.
Lähetettiin kirkkohallitukseen suunnilleen näillä eväinvalmisteltavaksi.
Toivottavasti asia ei sössiinny hajanaiseen valmistelun nippeleihin ja kirkollinen identiteettivitrka näkee Suomessa muun luterilaisen maailman tavoin päivänvalon.