Kirkolliskokouksen käytävillä kuulee usein sanottavan, että kirkkoa hallitsee määrävähemmistö. Tällainen lopputuloksen määräävä vähemmistö voi joka äänestyksessä koostua eri ihmisistä, mutta riittävä perusvastustamisen määrä on löydettävissä melkein asiaa kuin asiaa vastaan.
Kirkolliskokouksessa esiteltiin aloite, jossa pyydetään selvityksen tekemistä kaikista kirkkolakia ja kirkkojärjestystä koskevista määräenemmistösäännöksistä. Aloitteessa toivottiin selvityksen jälkeen kirkkohallituksen ryhtymistä toimiin, joitten avullla päästäisiin lopulta kirkossakin tehokkaampaan ja joustavampaan päätöksentekoon.
Aloitetta esitelleet pitivät muutosta tarpeellisena mm. seuraavista syistä:
-on syytä löytää ne kirkon "perustuslakityyppiset" asiat, joista on ehkä hyvä säätää tiukalla määräenemmistöllä. Tällaisia voisivat olla esim. suoraan kirkon oppiin ja tunnustukseen liittyvät peruslinjausasiat. Muut asiat voisi säätää ilman määräenemmistösäädöksiä. (Huomautus: Totta: opin perusasiat pysyvät periaatetasolla todennäköisesti samanlaisina.)
- on väärin, jos kirkon päätöksenteko lamaantuu tai kohtuuttomasti hidastuu pienen vähemmistön määrätessä sen, ettei uudistuksia voida tehdä, vaan aina vanha, usein jo vanhemtumaan päässyt laki (myös selkeästi yleisen lainsäädännön vastainen)jää voimaan. (Huomautus: Esimerkiksi kirkon yhteisten palvelujen kehittäminen käy mahdottomaksi, jos yhteistä linjaa ei löydy. Tämä on kirkon, sen seurakuntien ja jäsenten kannalta loose-loose -tilanne.)
- tästä seuraa kirkollisessa päätöksenteossa kumuloituva demokratiavaje. (Huomautus: Itse en pidä demokratiaa pirun keksintönä - mieluumminkin parhaimmillaan itse kunkin vallanhalupirun sitkeänä hillitsijänä.)
Piispa Repo kertoi vastaavasta määräenemmistöaloitteesta, joka pantiin kirkolliskokouksessa raukeamaan noin 10 vuotta sitten. Vastaperusteluiksi tehokkaammalle päätöksenteolle löytyi mm. seuraavaa:
-kirkon oppi liittyy ja läpisee ikään kuin pitkittäin kaikki kirkkolain ja järjestyksen asiat, sitä ei voi mistään kirkon asioista erottaa (edustaako kirkkolaki jopa jonkinlaista jumalallista erillistodellisuutta?)
-Vuonna 1993 valmistuneessa kirkkolain uudistuksessa vain kirkon vaalijärjestys saatiin ratkasitavaksi yksinkertaisella enemmistöllä. Kirkkolain ja -järjestyksen muuttaminen jäi joka asiassa 3/4 -enemmistöpäätöstä vaativaksi.Sanottiin, että muuten koko kirkkolaki pitäisi kirjoittaa uudestaan.
-painotettiin kirkollisen päätöksenteon erikoislaatua, synodaalisuutta eli yksimielisyyteen pyrkimistä, "samalla tiellä olemista". Tästä syystä joissain kirkoissa käytetään määräenemmistön sijasta pitkitettyä päätöksentekoa ts. kokous ei voi päättää saman istunnon aikana esiin noussutta asiaa. Seurakuntia halutaan kuulla.
Kirkkojen maailmanneuvosto on joutunut muuttamaan omaa päätäntäjärjestelmäänsä, koska kaikki jäsenet eivät ole nopeaa päätöksentekoa hyväksyneet: siksi kokouksessa käytetään kannatuksen ilmaisuksi äänestyksiä eri värisillä lipuilla.
---
Jäin miettimään tätä kirkon rakenteellista ja siis myös ainakin osin hyvin tietoisesti ja tahallaan rakennettua hitautta päätöksenteossaan.
Kun on kysymys asenteitten muuttumisesta ja kirkon opillisten käsitysten kehittymisestä, muutos voi olla hidasta, mutta joskus myös YLLÄTTÄVÄN NOPEAA.
Joskus aika ikään kuin vain kypsyy sille, että orjuus lopetetaan, naiset saavat oikeutensa, historian virheet myönnetään tai että vähemmistöt saavat tasaveroisen tai juridisesti ja toiminnallisesti turvatun aseman kirkossa. Näin on tapahtunut ennen ja näin tapahtuu nytkin. Kirkko voi oikeasti nopeissa muutoskohdissa menettää hetkensä ja äänensä kuuulumisen.
Tiedän, miten tuhannet Suomalaiset unelmoivat ketterästä kirkosta ja uutta reipasta henkeä hehkuvasta seurakunnasta, jotkut ehkä vain jommasta kummasta - ikävän moni kirkon jäsen ei luultavasti ehkä kummastakaan, sen verran vieraalta kirkon ketteryys voi kuulostaa.
Onko demokratiasta lääkkeeksi muutoskohdissa tarvittavaan ketteryyteen?
Voisi kyllä olla. Siksi olen yksi aloitteen allekirjoittajista.
Ja perustelut:
-Demokratia tuottaa keskustelevan prosessin, joka itsessään pakottaa ajattelemaan asiaa ja muodostamaan oikeasti kantoja asioihin. Onhan aina se riski, että asiat tulevat oikeasti päätetyiksi.
-dempokratia tekee valta-asetelmat ja päätöksentekoklikit näkyviksi, jos ja kun niitä on. Näkyvyys ja avoimuus vievät kohti yksilöiden ja koko koneiston itsekriittisyyttä. Avoimelle kritiikille altistuminen tuottaa muunlaista päättämistä helpommin asiaperusteista päätöksentekoa. JOku tunnepohjaisuus päättämiseen kyllä aina jää ja saakin jäädä. Jos hyväveli-peesausta on, sitä ja sen vaikutuksia on mahdollista tavallisen rivipäättäjänkin avoimessa päätöksenteossa arvioida.
Kirkon järjestys on arkinen asia. Se ei kuulu pyhyyden ytimeen.
Kirkon järjestyksen ytimessä (= käytännöllisessä tähtäimessä)sen sijaan tulisi olla Jumalan pyhyyden kokemisen ja sen varaan uskaltamisen mahdollistaminen muuttuvassa ajassa.
tiistai 4. toukokuuta 2010
maanantai 3. toukokuuta 2010
PARISUHTEIDEN SEURAUKSISTA
Ei sitä tiedä, minkälaisia seuraamuksia parisuhteista voi tulla.
Usein kansa tietää. Joskus tietää kirkkokansa. Nyt on päässyt kyllä käymään niin, että kukaan ei vielä näytä tietävän parisuhdeasioista kirkon viralisia kantoja.
Yleisesti ottaen Suomessa ei ole kovasti vallinnut sen koommin vanhatestamentillista moniavioisuutta aikä apostoli paavalin ajan lopunajallisuuteen liittynyttä naimisvihamielisyyttä/ ja -varovaisuuttakaan. Katolinen neitsyt-ihannointikaan ei ole meille juurtunut. Ehkä olemme olleet liian itsestäänselvästi tottuneet 1930-luvulla sosiaalisesti (myös mediassa) hallitsevien ydinperhenormien seksuaaliskäsitykseen ikään kuin muunlaista seksuaalista elämää ei olisi ollut - ainakaan hyväksytysti - meillä tai Raamatun aikoina olemassakaan.
Kysymys homoseksuaalisuudesta nostattaa tunteita, erityisesti kun se yhdistetään sananmukaiseen raamatuntulkintaan. Perinteinen luterilainen teologia on kristuskeskeisempää ja ehkä juuri siksi vähemmän tuomitsevaa. Kiihkeiden keskustelujen tuloksena parisuhde-sanalla on alettu tarkoittaa arkikielessä - niin kirkollisessa kuin kirkottomassakin - lähinnä samaa sukupuolta olevien parien enempi tai vähempi virallisluonteisia suhteita.
7 vuoden prosessin jälkeen piispainkokoukselta ilmestyi kirkolliskokoukselle pyydetty selvitys parisuhdelain seurauksista kirkossa. Selvityksessä käydään ansiokkaasti läpi tämän Suomessa uudehkon kirkollisesti kuuman aiheen, rekisteröityjen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden historiaa, taustoja ja kirkollista viitekehystä.
Kirkolliskokouksessa piispoista S. Peura esitteli asiasta monta mieltä olleiden piispojen saavuttamia yhteisiä periaatteita: 1. Toisia ihmisiä ja avioliittoa "miehen ja naisen välisenä klassisena kirkon opetuksen perustana" on syytä kunnioittaa ja 2. Ihmisarvo kuuluu kaikille.
Itse parisuhdeasiaa päästiin kirkolliskokouskäsittelyssä näin ikään kuin toisenlaisuutta kunnioittaen hiipien lähemmäksi: piispat näkivät RUKOUKSEN PARISUHTEENSA REKISTERÖINEIDEN KANSSA JA HEIDÄN PUOLESTAAN mahdolliseksi. Rukous olisi työntekijän kanssa laadittava eikä siinä käytettäisi vihkimis- tai siunaamiskaavaan kuuluvia osia.
Kirkolliskokouksessa keskustelu velloi tiukkojen vastustajien sekä parisuhdeasiaa ymmärtävien ja puolustavien kannanottojen välillä. Asian käsittely lopetettiin yöllä klo 22.40 ja puheenvuoroja jäi odottamaan seuraavan päivän käsittelyä.
Muutamia poimintoja salin puheista parisuhdelakiin liittyen:
"Tämä ei ole (piispoilta) johtamista... Näin toimii postimyyntiluettelo."
-edustaja Marjokorpi Piispojen esittelemistä vaihtoehdoista)
"Tämä on maailmanlaajuinen ongelma, joka liittyy lopun ajan eksytyksiin."
-edustaja Lujala homoseksuaalisten suhteiden avioliitonomaisuudesta)
"On vääränlaista suvaitsevaisuutta ajatella, että kukin eläköön miten tahtoo."
-edustaja Nieminen avioliittojen vähenemisestä ja muuttumisesta avoliitoiksi)
"Tämä ongelma on kokonaiskirkon kannalta todella pieni. Pitäisi keskittyä
Olennaiseen." -edustaja Pura Sodoman ja Gomorran synneistä ja samaa sukupuolta
olevien parisuhteen siunaamisesta
"Näyttää siltä, että piispoilla on halu vähän siunata ja vähän rukoilla.
Rehellisyys puuttuu." -edustaja Kankkonen askeleista kohti samaa sukupuolta
olevien siunaamiseen ja avioliittoon
"Lähden tässä Raamatun tulkinnan tasolta ja nimitän itse tätä jeesuskeskeiseksi
näkökulmaksi.. Me emme voi rakentaa tietämme toisten ihmisten murskaamiselle.
On kyse haavoitettujen puolesta kamppailusta, jossa omasta mukavuudenhalusta on
luovuttava." -edustaja Kainulainen kokonaisraamatullisesta teologiasta ja sen
suhteesta homoseksuaalisuuteen
"Suurin haaste on hyväksyä erilaiset ihmiset seurakuntiimme... Rukousta ja
sielunhoitoa ei voi heiltä (homoseksuaaleilta) evätä." -edustaja Uusitalo,
kannatuspuheenvuoro piispojen pastoraalisten ohjeitten laatimiselle
Keskustelussa ehdotettiin ja kannatettiin kerran piispojen selvityksen merkitsemistä vain kirkolliskokouksen tiedoksi. Muutoin selvitys lähetetään perustevaliokuntaan lasusuntoa varten ja mahdollisesti siitä takaisin piispoille pastoraalisten ohjeitten laatimista varten ko. tilanteiden rukouksiin. Tunnelatautunut jännitysnäytelmä todennäköisine äänestyksineen jatkuu huomenna.
Usein kansa tietää. Joskus tietää kirkkokansa. Nyt on päässyt kyllä käymään niin, että kukaan ei vielä näytä tietävän parisuhdeasioista kirkon viralisia kantoja.
Yleisesti ottaen Suomessa ei ole kovasti vallinnut sen koommin vanhatestamentillista moniavioisuutta aikä apostoli paavalin ajan lopunajallisuuteen liittynyttä naimisvihamielisyyttä/ ja -varovaisuuttakaan. Katolinen neitsyt-ihannointikaan ei ole meille juurtunut. Ehkä olemme olleet liian itsestäänselvästi tottuneet 1930-luvulla sosiaalisesti (myös mediassa) hallitsevien ydinperhenormien seksuaaliskäsitykseen ikään kuin muunlaista seksuaalista elämää ei olisi ollut - ainakaan hyväksytysti - meillä tai Raamatun aikoina olemassakaan.
Kysymys homoseksuaalisuudesta nostattaa tunteita, erityisesti kun se yhdistetään sananmukaiseen raamatuntulkintaan. Perinteinen luterilainen teologia on kristuskeskeisempää ja ehkä juuri siksi vähemmän tuomitsevaa. Kiihkeiden keskustelujen tuloksena parisuhde-sanalla on alettu tarkoittaa arkikielessä - niin kirkollisessa kuin kirkottomassakin - lähinnä samaa sukupuolta olevien parien enempi tai vähempi virallisluonteisia suhteita.
7 vuoden prosessin jälkeen piispainkokoukselta ilmestyi kirkolliskokoukselle pyydetty selvitys parisuhdelain seurauksista kirkossa. Selvityksessä käydään ansiokkaasti läpi tämän Suomessa uudehkon kirkollisesti kuuman aiheen, rekisteröityjen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden historiaa, taustoja ja kirkollista viitekehystä.
Kirkolliskokouksessa piispoista S. Peura esitteli asiasta monta mieltä olleiden piispojen saavuttamia yhteisiä periaatteita: 1. Toisia ihmisiä ja avioliittoa "miehen ja naisen välisenä klassisena kirkon opetuksen perustana" on syytä kunnioittaa ja 2. Ihmisarvo kuuluu kaikille.
Itse parisuhdeasiaa päästiin kirkolliskokouskäsittelyssä näin ikään kuin toisenlaisuutta kunnioittaen hiipien lähemmäksi: piispat näkivät RUKOUKSEN PARISUHTEENSA REKISTERÖINEIDEN KANSSA JA HEIDÄN PUOLESTAAN mahdolliseksi. Rukous olisi työntekijän kanssa laadittava eikä siinä käytettäisi vihkimis- tai siunaamiskaavaan kuuluvia osia.
Kirkolliskokouksessa keskustelu velloi tiukkojen vastustajien sekä parisuhdeasiaa ymmärtävien ja puolustavien kannanottojen välillä. Asian käsittely lopetettiin yöllä klo 22.40 ja puheenvuoroja jäi odottamaan seuraavan päivän käsittelyä.
Muutamia poimintoja salin puheista parisuhdelakiin liittyen:
"Tämä ei ole (piispoilta) johtamista... Näin toimii postimyyntiluettelo."
-edustaja Marjokorpi Piispojen esittelemistä vaihtoehdoista)
"Tämä on maailmanlaajuinen ongelma, joka liittyy lopun ajan eksytyksiin."
-edustaja Lujala homoseksuaalisten suhteiden avioliitonomaisuudesta)
"On vääränlaista suvaitsevaisuutta ajatella, että kukin eläköön miten tahtoo."
-edustaja Nieminen avioliittojen vähenemisestä ja muuttumisesta avoliitoiksi)
"Tämä ongelma on kokonaiskirkon kannalta todella pieni. Pitäisi keskittyä
Olennaiseen." -edustaja Pura Sodoman ja Gomorran synneistä ja samaa sukupuolta
olevien parisuhteen siunaamisesta
"Näyttää siltä, että piispoilla on halu vähän siunata ja vähän rukoilla.
Rehellisyys puuttuu." -edustaja Kankkonen askeleista kohti samaa sukupuolta
olevien siunaamiseen ja avioliittoon
"Lähden tässä Raamatun tulkinnan tasolta ja nimitän itse tätä jeesuskeskeiseksi
näkökulmaksi.. Me emme voi rakentaa tietämme toisten ihmisten murskaamiselle.
On kyse haavoitettujen puolesta kamppailusta, jossa omasta mukavuudenhalusta on
luovuttava." -edustaja Kainulainen kokonaisraamatullisesta teologiasta ja sen
suhteesta homoseksuaalisuuteen
"Suurin haaste on hyväksyä erilaiset ihmiset seurakuntiimme... Rukousta ja
sielunhoitoa ei voi heiltä (homoseksuaaleilta) evätä." -edustaja Uusitalo,
kannatuspuheenvuoro piispojen pastoraalisten ohjeitten laatimiselle
Keskustelussa ehdotettiin ja kannatettiin kerran piispojen selvityksen merkitsemistä vain kirkolliskokouksen tiedoksi. Muutoin selvitys lähetetään perustevaliokuntaan lasusuntoa varten ja mahdollisesti siitä takaisin piispoille pastoraalisten ohjeitten laatimista varten ko. tilanteiden rukouksiin. Tunnelatautunut jännitysnäytelmä todennäköisine äänestyksineen jatkuu huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
