MIKÄ DIAKONAATIN VIRKA?
Kirkkoherranvaalin vaalitapaa on yritetty muuttaa kotikirkolliseen tapaan sitkeästi erilaisin aloittein kymmenien vuosien ajan - ja turhaan. Nyt se sitten tapahtui: kirkolliskokous äänesti historiallisesti - yli sata vastaan yksi - uudenlaisen kirkkoherranvaalitavan mahdolliseksi - ja saman tien kahdella eri mallilla. Muutos vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän.
Ensinnäkin vanha, koko kirkkokansan suora kirkkoherranvaali jää olemaan, ellei seurakunta toisin halua. Tähän vaalitapaan tulee pari muutosta: Nykyisin käytössä olevasta neljännestä vaalisijasta luovutaan. Vaalin valitusoikeudet sijoittuvat jatkossa kaikki vaalin jälkeiseen aikaan, mikä lyhentänee nykyisin minimissäänkin melkein vuoden kestäviä vaaliprosesseja. Riskikin on: koko vaali voi mennä uusiksi, jos valitus todetaan oikeudessa aiheelliseksi.
Toinen vaalitapa on välillinen eli edustajien suoroittama vaali - eli perinteinen virkamiesvaali. Kirkkoherran valitsevat siinä kirkkovaltuuston ja seurakuntayhtymissä seurakuntaneuvoston jäsenet. Varsinkin välillisessä vaalissa on mahdollista normaalilla tavalla hyödyntää psykologisia testejä ja ravioida monipuolisesti muun muassa hakijoiden hallinnollista ja muuta ammattiosaamista.
Ehdotuksen seurakunnassa välilliseen kirkkoherran vaalitapaan siirtymisestä tekee seurakuntaneuvosto. Vaalitavan muutosta haetaan päätöksen jälkeen tuomiokapitulilta. Kapitulilla ei käytännössä ole syytä olla lupaa myöntämättä kuin perustelluissa erityistilanteissa: esimerkiksi silloin, kun vaalitavan muutosta haetaan kahdesta entisestä seurakunnasta koostuvalla alueella, jossa olaan vaalitavasta erimielisiä.
Molemmissa vaalitavoissa kapituli antaa hakijoista lausuntonsa.
Suorassa vaalissa hakijoiden määrä rajoittuu kolmeen, välillisessä vaalissa ei rajoitu.
-
Kehittämisen varaa jäi erityisesti suoraan kirkkoherranvaaliin:
-Samaan aikaan useamman viran hakukielto olisi syytä poistaa.
-Hankalasti peräkkäisiin tasaveroisiin sunnuntaikirkkoihin sijoittuva vaalisaarnanäyte on kirkkolaissa aikansa elänyt pykälä.
Näytekäytäntöä ja kirkkoherrakandidaattien seurakunnalle esittelemistä olisi syytä ajanmukaistaa. Siihen ei välttämättä tarvita mitään erillispykälää lakiin.
Usko seurakuntien vastuunottoon on kirkolliskokouksessa ollut korkea.
Elikkä seurakunta saa aikanaan edelleen semmoisen johtajan kuin oikeasti tilaa,
ja vieläpä ihan itse valitsemallaan tavalla.
Kirkkoherranvaalin vaalitapaa on yritetty muuttaa kotikirkolliseen tapaan sitkeästi erilaisin aloittein kymmenien vuosien ajan - ja turhaan. Nyt se sitten tapahtui: kirkolliskokous äänesti historiallisesti - yli sata vastaan yksi - uudenlaisen kirkkoherranvaalitavan mahdolliseksi - ja saman tien kahdella eri mallilla. Muutos vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän.
Ensinnäkin vanha, koko kirkkokansan suora kirkkoherranvaali jää olemaan, ellei seurakunta toisin halua. Tähän vaalitapaan tulee pari muutosta: Nykyisin käytössä olevasta neljännestä vaalisijasta luovutaan. Vaalin valitusoikeudet sijoittuvat jatkossa kaikki vaalin jälkeiseen aikaan, mikä lyhentänee nykyisin minimissäänkin melkein vuoden kestäviä vaaliprosesseja. Riskikin on: koko vaali voi mennä uusiksi, jos valitus todetaan oikeudessa aiheelliseksi.
Toinen vaalitapa on välillinen eli edustajien suoroittama vaali - eli perinteinen virkamiesvaali. Kirkkoherran valitsevat siinä kirkkovaltuuston ja seurakuntayhtymissä seurakuntaneuvoston jäsenet. Varsinkin välillisessä vaalissa on mahdollista normaalilla tavalla hyödyntää psykologisia testejä ja ravioida monipuolisesti muun muassa hakijoiden hallinnollista ja muuta ammattiosaamista.
Ehdotuksen seurakunnassa välilliseen kirkkoherran vaalitapaan siirtymisestä tekee seurakuntaneuvosto. Vaalitavan muutosta haetaan päätöksen jälkeen tuomiokapitulilta. Kapitulilla ei käytännössä ole syytä olla lupaa myöntämättä kuin perustelluissa erityistilanteissa: esimerkiksi silloin, kun vaalitavan muutosta haetaan kahdesta entisestä seurakunnasta koostuvalla alueella, jossa olaan vaalitavasta erimielisiä.
Molemmissa vaalitavoissa kapituli antaa hakijoista lausuntonsa.
Suorassa vaalissa hakijoiden määrä rajoittuu kolmeen, välillisessä vaalissa ei rajoitu.
-
Kehittämisen varaa jäi erityisesti suoraan kirkkoherranvaaliin:
-Samaan aikaan useamman viran hakukielto olisi syytä poistaa.
-Hankalasti peräkkäisiin tasaveroisiin sunnuntaikirkkoihin sijoittuva vaalisaarnanäyte on kirkkolaissa aikansa elänyt pykälä.
Näytekäytäntöä ja kirkkoherrakandidaattien seurakunnalle esittelemistä olisi syytä ajanmukaistaa. Siihen ei välttämättä tarvita mitään erillispykälää lakiin.
Usko seurakuntien vastuunottoon on kirkolliskokouksessa ollut korkea.
Elikkä seurakunta saa aikanaan edelleen semmoisen johtajan kuin oikeasti tilaa,
ja vieläpä ihan itse valitsemallaan tavalla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti