Nyt se voisi olla mahdollista, kirkkoherran vaalin muutos, nimittäin. Muistan nuorena pappina istuneeni junassa kollegan kanssa. Ajankuluksemme suunnittelimme maailmanparannusta ja kohteeksemme osui: kirkkoherranvaali, mitenkän kirkasotsaiset teologinuoret muuten.
Muistelen olleeni muun muassa sitä mieltä, että työyhteisön tulisi päästä pomonsa valintaan vaikuttamaan. Vallanjako-opit eivät olleet oikein käytännössä vielä minulle kirkastuneet. Varmaan suunnittelimme myös varsinaiset koko kansan stand up- esittelykierrokset hakijakandidaateille... koulutukset, psykologiset testit ja vaiheikkaan demokraattiset vaalit kuin presidentille ikään. Yhden asian tiesimme varmasti: muutoksen oli tultava, että saataisiin kohtuuvaivalla kunnollisia kirkkoherroja.
Tähän tyyliin lienevät aikain saatossa kirkkkoherrojen valinnasta ajatelleet muutkin seurakuntien pomojen kanssa tekemisiin joutuneet ihmiset. Nimittäin ehdotuksia huippuhankalien kirkkoherranvaalien muuttamiseksi on kirkossa vuosikymmenten mittaan sadellut paljon,osa aina kirkolliskokoukseen asti. Näihin asti turhaa on ollut vaivansa...
Mutta nyt.. istuva kirkolliskokous on kohtuulähellä muutoksen eteenpäin pukkaamista. Ehdotetaan järjestelmää, jossa seurakunnat voisivat valita itse joko suoran tai välillisen (kirkkoneuvoston suorittaman) vaalitavan johtajansa valinnassa.
MALLI 1:
Entinen suora kansanvaali =kaikkien seurakuntalaisten vaali hiukan yksinkertaistussa muodossa. Monia valituksia poikinut "mustan hevosen" 4. vaalisijakäytäntö jäisi pois. Tuomiokapituli asettaisi ehdolle kolme mielestään parasta ehdokasta, joista kansa sitten äänestäisi.
MALLI 2:
Välillinen vaali, kestoltaan edellistä lyhyempi vaali, kirkollisesti vaatimattomat 5-8 kuukautta kestävä. Kapituli antaisi vain lausunnot kaikkien hakijoiden kelpuudesta ja sopivuudesta, kaikkia kelpavia ja sopivia voisi äänestää. Vaali ei sitoisi hakijaa enää vain yhteen kirkkoherranviranhakuun kerrallaan. Henkilöhaastattelut ja johtajuustestaaminen seurakunnassa olisi mahdollista sen mukaan, mitä neuvosto haluaa ennen päätöstään tehdä.
Nyt kirkolliskokouksessa on miettittävänä se, kumpi malli edellisistä olisi ensisijainen, kumpaa taas seurakunnan pitäisi erikseen anoa?
:) Miten olisi, jos seurakunta saisikin anoa suoraan jotakuta tiettyä kirkkoherraa?
- ehkä ei. Oman seurakunnan kappalaiset olisivat jäävejä kumminkin, varsinkin perheelliset ja laulutaitoiset :) ja miehet :)
Menneisyyden nuoret teologit, kirkkoherranvaaleja parantamassa olleet junamatkustajat eivät ole saaneet alun käsittämättömätöntä innostustaan edes kymmenien vuosien saatossa lakkaamaan, sillä molemmat toimimme nyt tahoillamme kirkkoherroina. Kannattaa katsoa, mitä suunnittelee - edes pilanpäiten. Sen kaiken voi edestänsä löytää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti