Kirkolliskokousviikko on alkamassa.
Kirkon viralliset pyörät pyörivät. Rutiinien alla pilkottaa uudistusten varovaisia ituja. Vähän niin kuin hautuumaan keväässä.
Ehdottoman kirjavia pilkistyksiä Suomi-kirkkomaailman virallisessa kevätistunnossa ovat kirkolliskokousedustajien tekemät edustaja-aloitteet, joita nytkin on esityslistalla 8 kappaletta.
Tällä kertaa edustajat haluavat kirkkoon mm. lisää nuorten osallistumista, lapsivaikutusten arviointia ja kehitysvammatyön tukea keskushallinossa (tähän viimeiseen aloitteeseen myönnän kernaasti omankin osallistumiseni). Aloitteiden riittävä konkreettisuus ja ajankohtaisuus arvioidaan sitten valiokuntakäsitelyjen myllytyksessä.
Konkariedustajista erilaiset vapaasti pulpahtelevat ehdotukset, kahdeksan hyvää ja kymmenen kaunista, voivat tuntua joskus pisaroilta villeissä puroissa. Mutta niistä ne isommat virrat muodostuvat, pikku hiljaa.
Samaan aikaan etenee jo mietintöön asti kirjattuna tulevaisuusvaliokunnan perustamisajatus kirkolliskokoukseen. Iso juttu, ainakin yhtäkkiä ajateltuna. Kirkossakin haaveillaan, ellei nyt tulevaisuuden haltuunotosta, niin alle sadan - ehkä jopa alle kymmenen - vuoden viiveestä olemassa olevan todellisuuden ja evankeliumin kohtaamisessa.
Toivon, että pienet ja isot uudistukset kohtaavat toisensa: että kirkko saa tulevaisuusvaliokuntansa ja että sillä on kehittyvä heikkojen puolustusjärjestelmä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti