KIRKOSTA EROAMISEN MUKANA MENEVÄT RAHAT

Kirkon talouden ennustaminen tuleville vuosille mietityttää. Talous näyttää päälinjoiltaan vakaalta, mutta viivemiinoja on odottamassa ja vaanimassa.

Eläkkeiden maksuihin menee kirkon vuosittaisista tuloista 3/4. Se on paljon rahaa se. Kirkon työntekijöitten eläkerahastorahoja hoidetaan Luojan kiitos hyvin, ne kasvavat korkoa enemmän kuin esimerkiksi valtion vastaavat rahat. Kirkon eläkerahasto herättiin perustamaan vain sen verran myöhään, että kertymät eivät ole huisit. Nyt näyttääkin siltä, että jo vuonna 2012 on tulossa työeläkemaksun nosto noin prosentin kymmenyksellä. Maksajia ovat kirkon työnantajat ja sen työntekijät palkkakuluissaan. Vanhuuseläkkeet ovat kirkon eläkemenoista yli 80%, työkyvyttömyyseläkkeet onneksi vain 8%. Kaikki eläkkeet ovat kirkolle maksuja, jotka on joka tapauksessa maksettava. Se mitä näistä jää, jää toimintaan.

Mitä kirkosta eroaminen kirkon kokonaistaloudessa merkitsee? Vuosi 2009 oli kasvuvuosien jälkeen käännevuosi, minkä jälkeen veroja on saatu vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuosien 2003-2011 aikana kirkosta eroajien määräksi voi näillä näkymin tulla 250 000 ihmistä, jos kuluvan vuoden eroamispiikki otetaan huomioon. Jos eroaminen jatkuu muutoin suunnilleen samaa rataa, vähentyneiden veronmaksajien vaikutus kirkon talouteen on ajan myötä kasautuva. Joka vuosi jää saamatta aina enemmän ja enemmän veroja entiseen verrattuna. Muutamassa vuoden kuluessa kirkon ja sen seurakuntien menoja on oikeasti vähennettävä samalla kun kaikki elämässä kallistuu, kai ne kirkon palkatkin ainakin vähän nousevat.

Ja tältä se siis näyttää: Vuosien 2003-2011 aikana jää suuruusluokkaa 180 MILJOONAA euroa saamatta verrattuna siihen, että kirkkoon kuuluvien määrä pysyisi samana. Laskennallisesti tämä merkitsisi virkojen palkkamenoilla mitattuna TUHANNEN VIRAN (á n. 50 000 euroa/ vuosi)viranvähentämistarvetta vuoden 2013 aikana. Ja siihen mennessä on joka vuosi jo syntynyt oma vuosi vuodelta kasvanut vähentämisen tarpeensa. Kirkollisveron maksamisella on todellakin väliä, jos halutaan pitää työntekijöitä.

Kirkko ei voi ryhtyä pelkäksi eläkkeidenmaksufirmaksi. Sen on myös toimittava. Toiminta maksaa, eletyllä elämällä ja erityisesti työllä on aina hintansa. Syntymisellä ja kuolemisella, ruumiimme ravinnolla ja hengen tilaisuuksilla toimia on niilläkin maan päällä hintansa. Ei ole yhdentekevää, maksammeko vaatimattomatkin kymmenyksemme vai emme.